Raportti Göttingenin Ifuscosta 9.—12.4.2014

Osallistuin huhtikuussa 2014 Kansainväliseen suomalais-ugrilaisen kieletutkimuksen opiskelijoiden konferenssiin eli Ifuscoon, joka täytti 30 vuotta ja palasi sen kunniaksi synnyinpaikkaansa Saksan Göttingeniin. Ifusco oli toinen, johon osallistuin. Vuotta aiemmin järjestetty Syktyvkarin Ifusco teki minuun niin suuren vaikutuksen, etten miettinyt hetkeäkään Saksaan lähtöä. Turusta lähtivät lisäkseni Mervi de Heer, Henna-Riikka Lahtinen, Mariann Bernhardt ja Svetlana Šelepanova. Turun yliopistosta Göttingeniin vaihtoon lähtenyt Mari Saraheimo oli yksi konferenssin järjestäjistä. Mukana oli myös Turusta Unkariin opiskelemaan lähtenyt Heli Jaakkola.

Edellisestä Ifusco-matkasta poiketen kuljimme määränpäämaahan lentäen emmekä junalla. Berliinistä tosin jatkoimme junalla Göttingeniin. Siellä seuraamme liittyi eräs helsinkiläinen opiskelija, johon osa meistä oli tutustunut edeltävän vuoden Ifuscossa. Edeltävästä vuodesta poikkesi sekin, että tällä kertaa majoitus ei ollut hotellissa vaan meidät oli ripoteltu kotimajoitukseen eri puolille kaupunkia.

Heti Göttingeniin päästyämme kävimme ilmoittautumassa konferenssiin. Ilmoittautuminen oli tavattoman mutkatonta Venäjään verrattuna. Vain kymmenisen minuutin odottelun jälkeen minä ja eräs edeltävän vuoden Ifuscossa tapaamani helsinkiläinen fennougristitoverini lähdimme kävelemään majoittajamme kanssa tämän kotia kohti. Vaikka tilaa oli vähän, meillä ei ollut varaa valittaa. Majoituksen suhteen kaikki sujui ongelmitta.

Heti samaksi illaksi konferenssiin osallistuville oli järjestetty yksityiset aloitusjuhlat Göttingenin keskustassa sijaitsevaan ravintolaan. Siellä jokaisen delegaation piti totuttuun tapaan esitellä itsensä laulu-, tanssi- tai vastaavalla esityksellä. Tällä kertaa Suomen delegaatio esitti kansanlauluja. Myönteisimmin mieleeni jäivät udmurttien, komipermjakkien ja marien esittäytymiset. Marilaisilla oli mukana soittimiakin. Minusta ehdottomasti yllättävin osallistuja oli yhden hengen Valko-Venäjän delegaatio, joka esitteli itsensä kertomalla englanniksi Valko-Venäjän maantuntemukseen liittyvistä seikoista. He, jotka eivät aiemmin tienneet, tietävät nyt, että Valko-Venäjän pääkaupunki on Minsk ja että maa sijaitsee suunnilleen Euroopan keskipisteessä. Esittäytymisten jälkeen ravintolan nurkkiin kiinnitettiin lappuja, joissa oli jonkin suomalais-ugrilaisen kielen nimi. Tarkoitus oli, että kunkin lapun ympäristössä puhuttaisiin kyseistä kieltä. Yritin kovasti ujuttautua ersänkieliseen ympäristöön, mutta nurkka oli valitettavasti tyhjillään. Sen sijaan toisessa nurkassa käytiin erittäin kiihkeää vepsänkielistä keskustelua. Se oli minusta erittäin hienoa, sillä en ollut aiemmin kuullut vepsää baarin nurkassa.

Seuraava päivä, huhtikuun kymmenes, alkoi konferenssin avajaisilla. Avajaiset alkoivat saksankielisellä puheella. Sitten kieli vaihtui englanniksi, sitten suomeksi, viroksi ja unkariksi ja lopulta venäjäksi. Koska ymmärrän käytetyistä kielistä jokaista edes hieman, samojen asioiden kuunteleminen viiteen kertaan alkoi puuduttaa.

Avajaisten jälkeen alkoi itse asia eli esitelmät. Oma esitelmäni oli tälläkin kertaa ensimmäisen esitelmänpitopäivän ohjelmassa iltapäivän puolella. Kävin aamulla kuuntelemassa kahden turkulaisen toverini esitelmät. Toinen heistä oli ensikertalainen Ifuscossa ja kertoi kokemuksiaan unkarin opiskelusta. Toinen puhui unkariksi Suomi—Unkari-seuran Unkaria kouluihin -hankkeesta ja sen onnistuneisuudesta. Molemmat selvisivät erittäin hyvin. Heidän esitelmiensä lomassa kuulin esitelmiä muun muassa siitä, miltä unkarin kieli kuulostaa muunkielisten korvissa ja mikä ympäröivien valtioiden asukkaiden käsitys on unkarin kielestä, siitä, miten Mordvassa tehdään rahaa etnisyydellä ja kuinka todellisen kuvan se antaa mordvalaisten elämästä, ja siitä, mitä etuja olisi komipermjakin käytöllä englannin kielen opetuksen apukielenä venäjän sijaan. Tälläkin kertaa sain heti huomata, että ihmiset, jotka lupaavat puhua vähemmistökieltä esitelmässään, puhuvat useimmiten venäjää.

Aloin toden teolla jännittää omaa vuoroani. Vaikka tällä kertaa aiheeni oli tieteellisempi kuin edeltävänä vuonna, tarkoitukseni ei ollut tehdä vaikutusta tieteellisillä ansioillani. Pidin eräällä fonetiikan kurssilla esitelmän siitä, miksi suomalaisten on vaikea oppia udmurtin äänteet, ja totesin sen sopivaksi Ifuscoakin varten. Ainakin aiheeni oli huomattavasti tieteellisempi kuin Syktyvkarin Ifuscossa, johon tein esitelmän vain siksi, että muita vaihtoehtoja ei annettu. Vasta myöhemmin minulle selvisi, ettei Syktyvkarissa olisi ollut pakko pitää esitelmää. Tällä kertaa ilmoittautumislomakkeeseen piti merkitä, pitääkö esitelmän vai ei.

Pohjasin esitelmäni Flegen SLM-teoriaan (speech learning model) ja Bestin ja Strangen PAM-teoriaan (perceptual assimilation model). SLM:n mukaan vieraan kielen äänne voi olla (1) täsmälleen samanlainen kuin äidinkielen äänne (”identical”), (2) äidinkielen äännejärjestelmälle täysin uusi (”new”) tai (3) samankaltaisehko (”similar”). Nämä aiheuttavat erilaisia oppimisongelmia, joista viimeksi mainittu on ehdottomasti pahin.

PAM jaottelee vieraan kielen äänteet neljään osaan: (1) yksi vieraan kielen äännekategoria assimiloituu yhteen äidinkielen kategoriaan, (2) kaksi vieraan kielen kategoriaa assimiloituu yhteen äidinkielen kategoriaan tasaisesti, (3) kaksi vieraan kielen kategoriaa assimiloituu yhteen äidinkielen kategoriaan epätasaisesti ja (4) vieraan kielen kategoria ei assimiloidu mihinkään äidinkielen kategoriaan. Nämä voivat olla pitkälti tulkintakysymyksiä. Minun nähdäkseni PAM:n kohta 4 ei koske suomen ja udmurtin äännejärjestelmien eroja. Suurin oppimisongelma on kohta 2, jossa mahdollisesti peräti kymmenen udmurtin äännekategoriaa assimiloituu suomen ainoaan sibilanttiin. Koska komin yleiskielen äännejärjestelmä on täsmälleen sama kuin udmurtin (ellei oteta huomioon Kalevi Wiikin distributionaalisia eroja, joita en lähtenyt käsittelemään), esitelmässä olisi yhtä hyvin voinut käyttää komia udmurtin sijaan.

Tämänkertaisessakin Ifuscossa oli kolmen kielen sääntö: esitelmässä täytyy käyttää kolmea kieltä. Käyttökielet olivat tällä kertaa kaikki suomalais-ugrilaiset kielet, saksa, venäjä ja englanti. Tällä kertaa haastoin toden teolla itseni. Abstraktini tein kovalla kiireellä englanniksi, sillä apurahahakemuksen määräaika lähestyi odotettua nopeammin. Powerpoint-esitykseni tein suomeksi. Niinpä puhuin elämäni ensimmäisen kerran esitelmän läpi venäjäksi.

Vaikka opiskelen venäjää sivuaineena, en ollut koskaan aiemmin joutunut pitämään esitelmää venäjäksi. Nyt päätin mennä syvälle epämukavuusalueelleni ja puhuin yleisön edessä ilman muistiinpanoja. Se johti siihen, että käänsin suomenkielisiä dioja päässäni venäjäksi esitelmäni aikana, mikä ei tehnyt puheesta ainakaan nopeampaa. Myöhemmin sain muun muassa sellaista palautetta, että esitelmäni kulki eteenpäin kuin panssarivaunu, että kaikesta sai selvää ja että esitelmääni voi pitää vastaiskuna venäjänmaalaisille, jotka lupaavat puhua omalla kielellään mutta puhuvat venäjäksi. Loppujen lopuksi saavutin tavoitteeni, jos kaikki oli ymmärrettävää.

Samassa kielitiedeosiossa pidettiin viisi muuta esitelmää. Parhaiten mieleen jäi Puolan delegaatioon kuuluvan nuoren miehen suomeksi pitämä esitelmä itämerensuomen balttilaisista vaikutuksista. Esitelmä oli todella mielenkiintoinen, mutta esitelmöitsijä sai vähän turhan rankkaa palautetta muutamasta epätarkkuudesta. Eräs unkarilainen erotteli esitelmässään uralilaisten kielten erityyppisiä vokaaliharmonian ilmenemismuotoja. Hän ei varsinaisesti luonut uutta tiedettä, mutta mielestäni koonti erilaisista vokaaliharmonioista oli aivan mielenkiintoinen.

Vaikka tämänkin Ifuscon esitelmäosiot menivät osittain päällekkäin, se ei häirinnyt yhtä paljon kuin edeltävänä vuonna. Syktyvkarissa osioita oli aivan liikaa. Osa niistä oli eri paikoissa, joten ei ollut mahdollista siirtyä osiosta toiseen taukojen aikana niin, että olisi ollut ajoissa. Tällä kertaa osioita oli vain neljä, joista yhteen, kirjallisuuteen, osallistui niin vähän esitelmöijiä, että se voitiin pitää viimeisenä päivänä muiden esitelmien jälkeen. Lisäksi hyvänä puolena on mainittava se, että esitelmät pidettiin pääasiassa samassa rakennuksessa vierekkäisissä huoneissa. Ainoastaan yksi osio pidettiin vähän kauempana lyhyen kävelymatkan päässä. Minä menin tovereineni sinne kuuntelemaan marinkielistä esitelmää, mutta saimmekin venäjänkielisen.

Esitelmien jälkeen halukkaat saivat mennä katsomaan ohjaajan O. Kornijenkon hantilaiselokuvia. Itse ohjaajakin oli paikalla ja kommentoi tuotoksia. Elokuvia näytettiin yhteensä kolme. Kaksi ensimmäistä eivät olleet fiktiota eivätkä dokumentteja, vaan niissä kuvattiin hantien todellista elämää 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. En ollut ajatellutkaan, että sellaisia elokuvia tehdään tai että sellaiset olisivat niin mielenkiintoisia. Ensimmäisissä elokuvissa oli vain kuvattuna yksi päivä tavallisten syrjässä elävien hantien elämästä. Kolmas oli dokumentti. Jatkot pidettiin pienen elokuvateatterin alakerrassa sijaitsevassa baarissa.

Seuraava päivä, huhtikuun yhdestoista, alkoi esitelmillä. Ainoana mieleen jäi se, kun eräs unkarilainen vertaili keskenään suomen, viron ja unkarin alkuaineiden nimityksiä. Lounastauon jälkeen meille oli tarkoitus näyttää udmurttielokuva, jossa eräs hyvä toverini näyttelee, mutta ilmeisesti teknisten ongelmien vuoksi se jouduttiin perumaan. Sen sijaan meille näytettiin Niittymarien taivaalliset vaimot. En tiedä vieläkään, mitä ajattelisin elokuvasta, sillä se oli häiritsevintä, mitä olin nähnyt aikoihin. Elokuva sekoittaa mytologiaa ja erotiikkaa tavalla, jollaiseen en aiemmin ollut törmännyt.

Pian elokuvan jälkeen esiteltiin viimeiset esitelmät. Sitten olikin jo aika päättää seuraavan Ifuscon paikka. Joškar-Ola oli ainoana hakenut konferenssia itselleen vuodeksi 2015. Olin kuitenkin puhunut aiemmin erään marilaisen ja helsinkiläisen kanssa Marin tasavallan poliittisesta tilanteesta ja tullut heidän kanssaan tulokseen, että Ifusco muuttuisi liian poliittiseksi peliksi Marinmaalla. Keskustelun päätteeksi jouduin varautumaan siihen, että jos mikään kaupunki ei viime hetkillä ilmaise kiinnostustaan, ehdotamme Turkua. Toki olisi aivan kunniakasta järjestää Ifusco pitkästä aikaa Turussa. Turun fennougristiikan opiskelijamäärä on valitettavasti niin vähäinen, ettei sen järjestäjistä yksikään olisi vuoden päästä järjissään, jos joutuisi järjestämään Ifuscon. Tämän kirjoittaja oli varsin huojentunut päättäjäpöydän ääressä istuessaan, kun Pécs ilmaisi halukkuutensa järjestää seuraavan Ifuscon. Järjestettiin käsiäänestys Pécsin ja Joškar-Olan välillä. Marilaisdelegaatio selitti ahdinkonsa, ja Pécs voitti selvin äänin.

Samana iltana järjestettiin vielä viralliset päättäjäiset samassa ravintolassa, jossa olivat olleet myös avajaiset. Tällä kertaa lavalla oli ilmeisesti paikallinen kolmi- tai nelihenkinen orkesteri, joka soitti omituisilla soittimilla omituista musiikkia. Tilaisuus oli taas suljettu.

Henskun huomautus: Ne, jotka
luulivat päsevänsä leipämuseoon,
päätyivätkin Göttingenin
yliopiston kemian laitoksen museoon.

Erikoista oli se, että päättäjäisten jälkeisenä päivänä, huhtikuun kahdentenatoista, oli vielä ohjelmaa. Tarkoituksenani oli mennä vierailulle paikalliseen leipämuseoon, mutta koska silloin tällöin jokainen tulee nukkuneeksi pommiin, se jäi minulta väliin. Illalla kävimme suurella joukolla Göttingenin saunakylpylässä. Se oli minulle aivan uudenlainen kokemus. Siellä pääsin taas verkostoitumaan ja keskustelemaan fennougristiikan ja fennougristiyksilöiden tulevaisuudesta. Osa joukosta jatkoi erään majoittajan luo grillaamaan. Huhtikuun kolmantenatoista päivänä poistuimme Göttingenistä.

Göttingenin Ifusco toimi loistavasti. Minua epäilytti aluksi majoittuminen yksityishenkilön kotona, mutta sen suhteen ei ollut ongelmia. Tutustuin moniin entuudestaan tuntemattomiin fennougristeihin, joita saapui taas eri puolilta Eurooppaa. Oli myös erittäin mukava nähdä niitä ihmisiä, joita oli nähnyt viimeksi toukokuussa 2013. Allekirjoittanut lähtee ehdottomasti Pécsiin ensi vuonna, jos löytää jostain rahaa. Ifusco sai taas huomaamaan, miten yhtenäinen fennougristimaailma on.


Kirjoittanut Tomi Koivunen