Osallistuin huhtikuussa 2014
Kansainväliseen suomalais-ugrilaisen kieletutkimuksen opiskelijoiden
konferenssiin eli Ifuscoon, joka täytti 30 vuotta ja palasi sen kunniaksi
synnyinpaikkaansa Saksan Göttingeniin. Ifusco oli toinen, johon osallistuin.
Vuotta aiemmin järjestetty Syktyvkarin Ifusco teki minuun niin suuren
vaikutuksen, etten miettinyt hetkeäkään Saksaan lähtöä. Turusta lähtivät
lisäkseni Mervi de Heer, Henna-Riikka Lahtinen, Mariann Bernhardt ja Svetlana
Šelepanova. Turun yliopistosta Göttingeniin vaihtoon lähtenyt Mari Saraheimo
oli yksi konferenssin järjestäjistä. Mukana oli myös Turusta Unkariin
opiskelemaan lähtenyt Heli Jaakkola.
Edellisestä Ifusco-matkasta poiketen
kuljimme määränpäämaahan lentäen emmekä junalla. Berliinistä tosin jatkoimme
junalla Göttingeniin. Siellä seuraamme liittyi eräs helsinkiläinen opiskelija,
johon osa meistä oli tutustunut edeltävän vuoden Ifuscossa. Edeltävästä
vuodesta poikkesi sekin, että tällä kertaa majoitus ei ollut hotellissa vaan
meidät oli ripoteltu kotimajoitukseen eri puolille kaupunkia.
Heti Göttingeniin päästyämme kävimme
ilmoittautumassa konferenssiin. Ilmoittautuminen oli tavattoman mutkatonta
Venäjään verrattuna. Vain kymmenisen minuutin odottelun jälkeen minä ja eräs
edeltävän vuoden Ifuscossa tapaamani helsinkiläinen fennougristitoverini
lähdimme kävelemään majoittajamme kanssa tämän kotia kohti. Vaikka tilaa oli
vähän, meillä ei ollut varaa valittaa. Majoituksen suhteen kaikki sujui
ongelmitta.

Seuraava päivä, huhtikuun kymmenes,
alkoi konferenssin avajaisilla. Avajaiset alkoivat saksankielisellä puheella.
Sitten kieli vaihtui englanniksi, sitten suomeksi, viroksi ja unkariksi ja
lopulta venäjäksi. Koska ymmärrän käytetyistä kielistä jokaista edes hieman,
samojen asioiden kuunteleminen viiteen kertaan alkoi puuduttaa.
Avajaisten jälkeen alkoi itse asia
eli esitelmät. Oma esitelmäni oli tälläkin kertaa ensimmäisen
esitelmänpitopäivän ohjelmassa iltapäivän puolella. Kävin aamulla kuuntelemassa
kahden turkulaisen toverini esitelmät. Toinen heistä oli ensikertalainen
Ifuscossa ja kertoi kokemuksiaan unkarin opiskelusta. Toinen puhui unkariksi
Suomi—Unkari-seuran Unkaria kouluihin -hankkeesta ja sen onnistuneisuudesta.
Molemmat selvisivät erittäin hyvin. Heidän esitelmiensä lomassa kuulin
esitelmiä muun muassa siitä, miltä unkarin kieli kuulostaa muunkielisten
korvissa ja mikä ympäröivien valtioiden asukkaiden käsitys on unkarin kielestä,
siitä, miten Mordvassa tehdään rahaa etnisyydellä ja kuinka todellisen kuvan se
antaa mordvalaisten elämästä, ja siitä, mitä etuja olisi komipermjakin käytöllä
englannin kielen opetuksen apukielenä venäjän sijaan. Tälläkin kertaa sain heti
huomata, että ihmiset, jotka lupaavat puhua vähemmistökieltä esitelmässään,
puhuvat useimmiten venäjää.
Aloin toden teolla jännittää omaa vuoroani.
Vaikka tällä kertaa aiheeni oli tieteellisempi kuin edeltävänä vuonna,
tarkoitukseni ei ollut tehdä vaikutusta tieteellisillä ansioillani. Pidin
eräällä fonetiikan kurssilla esitelmän siitä, miksi suomalaisten on vaikea
oppia udmurtin äänteet, ja totesin sen sopivaksi Ifuscoakin varten. Ainakin
aiheeni oli huomattavasti tieteellisempi kuin Syktyvkarin Ifuscossa, johon tein
esitelmän vain siksi, että muita vaihtoehtoja ei annettu. Vasta myöhemmin
minulle selvisi, ettei Syktyvkarissa olisi ollut pakko pitää esitelmää. Tällä
kertaa ilmoittautumislomakkeeseen piti merkitä, pitääkö esitelmän vai ei.
Pohjasin esitelmäni Flegen
SLM-teoriaan (speech learning model) ja Bestin ja Strangen PAM-teoriaan
(perceptual assimilation model). SLM:n mukaan vieraan kielen äänne voi olla (1)
täsmälleen samanlainen kuin äidinkielen äänne (”identical”), (2) äidinkielen
äännejärjestelmälle täysin uusi (”new”) tai (3) samankaltaisehko (”similar”).
Nämä aiheuttavat erilaisia oppimisongelmia, joista viimeksi mainittu on ehdottomasti
pahin.
PAM jaottelee vieraan kielen äänteet
neljään osaan: (1) yksi vieraan kielen äännekategoria assimiloituu yhteen
äidinkielen kategoriaan, (2) kaksi vieraan kielen kategoriaa assimiloituu
yhteen äidinkielen kategoriaan tasaisesti, (3) kaksi vieraan kielen kategoriaa
assimiloituu yhteen äidinkielen kategoriaan epätasaisesti ja (4) vieraan kielen
kategoria ei assimiloidu mihinkään äidinkielen kategoriaan. Nämä voivat olla
pitkälti tulkintakysymyksiä. Minun nähdäkseni PAM:n kohta 4 ei koske suomen ja
udmurtin äännejärjestelmien eroja. Suurin oppimisongelma on kohta 2, jossa
mahdollisesti peräti kymmenen udmurtin äännekategoriaa assimiloituu suomen
ainoaan sibilanttiin. Koska komin yleiskielen äännejärjestelmä on täsmälleen
sama kuin udmurtin (ellei oteta huomioon Kalevi Wiikin distributionaalisia
eroja, joita en lähtenyt käsittelemään), esitelmässä olisi yhtä hyvin voinut
käyttää komia udmurtin sijaan.
Tämänkertaisessakin Ifuscossa oli
kolmen kielen sääntö: esitelmässä täytyy käyttää kolmea kieltä. Käyttökielet
olivat tällä kertaa kaikki suomalais-ugrilaiset kielet, saksa, venäjä ja
englanti. Tällä kertaa haastoin toden teolla itseni. Abstraktini tein kovalla
kiireellä englanniksi, sillä apurahahakemuksen määräaika lähestyi odotettua
nopeammin. Powerpoint-esitykseni tein suomeksi. Niinpä puhuin elämäni
ensimmäisen kerran esitelmän läpi venäjäksi.
Vaikka opiskelen venäjää sivuaineena,
en ollut koskaan aiemmin joutunut pitämään esitelmää venäjäksi. Nyt päätin
mennä syvälle epämukavuusalueelleni ja puhuin yleisön edessä ilman
muistiinpanoja. Se johti siihen, että käänsin suomenkielisiä dioja päässäni
venäjäksi esitelmäni aikana, mikä ei tehnyt puheesta ainakaan nopeampaa.
Myöhemmin sain muun muassa sellaista palautetta, että esitelmäni kulki
eteenpäin kuin panssarivaunu, että kaikesta sai selvää ja että esitelmääni voi
pitää vastaiskuna venäjänmaalaisille, jotka lupaavat puhua omalla kielellään
mutta puhuvat venäjäksi. Loppujen lopuksi saavutin tavoitteeni, jos kaikki oli
ymmärrettävää.
Samassa kielitiedeosiossa pidettiin
viisi muuta esitelmää. Parhaiten mieleen jäi Puolan delegaatioon kuuluvan
nuoren miehen suomeksi pitämä esitelmä itämerensuomen balttilaisista
vaikutuksista. Esitelmä oli todella mielenkiintoinen, mutta esitelmöitsijä sai
vähän turhan rankkaa palautetta muutamasta epätarkkuudesta. Eräs unkarilainen
erotteli esitelmässään uralilaisten kielten erityyppisiä vokaaliharmonian
ilmenemismuotoja. Hän ei varsinaisesti luonut uutta tiedettä, mutta mielestäni
koonti erilaisista vokaaliharmonioista oli aivan mielenkiintoinen.
Vaikka tämänkin Ifuscon esitelmäosiot
menivät osittain päällekkäin, se ei häirinnyt yhtä paljon kuin edeltävänä
vuonna. Syktyvkarissa osioita oli aivan liikaa. Osa niistä oli eri paikoissa,
joten ei ollut mahdollista siirtyä osiosta toiseen taukojen aikana niin, että
olisi ollut ajoissa. Tällä kertaa osioita oli vain neljä, joista yhteen,
kirjallisuuteen, osallistui niin vähän esitelmöijiä, että se voitiin pitää
viimeisenä päivänä muiden esitelmien jälkeen. Lisäksi hyvänä puolena on
mainittava se, että esitelmät pidettiin pääasiassa samassa rakennuksessa
vierekkäisissä huoneissa. Ainoastaan yksi osio pidettiin vähän kauempana lyhyen
kävelymatkan päässä. Minä menin tovereineni sinne kuuntelemaan marinkielistä
esitelmää, mutta saimmekin venäjänkielisen.
Esitelmien jälkeen halukkaat saivat
mennä katsomaan ohjaajan O. Kornijenkon hantilaiselokuvia. Itse ohjaajakin oli
paikalla ja kommentoi tuotoksia. Elokuvia näytettiin yhteensä kolme. Kaksi
ensimmäistä eivät olleet fiktiota eivätkä dokumentteja, vaan niissä kuvattiin
hantien todellista elämää 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. En ollut
ajatellutkaan, että sellaisia elokuvia tehdään tai että sellaiset olisivat niin
mielenkiintoisia. Ensimmäisissä elokuvissa oli vain kuvattuna yksi päivä
tavallisten syrjässä elävien hantien elämästä. Kolmas oli dokumentti. Jatkot
pidettiin pienen elokuvateatterin alakerrassa sijaitsevassa baarissa.
Seuraava päivä, huhtikuun yhdestoista,
alkoi esitelmillä. Ainoana mieleen jäi se, kun eräs unkarilainen vertaili
keskenään suomen, viron ja unkarin alkuaineiden nimityksiä. Lounastauon jälkeen
meille oli tarkoitus näyttää udmurttielokuva, jossa eräs hyvä toverini
näyttelee, mutta ilmeisesti teknisten ongelmien vuoksi se jouduttiin perumaan.
Sen sijaan meille näytettiin Niittymarien taivaalliset vaimot. En tiedä
vieläkään, mitä ajattelisin elokuvasta, sillä se oli häiritsevintä, mitä olin
nähnyt aikoihin. Elokuva sekoittaa mytologiaa ja erotiikkaa tavalla, jollaiseen
en aiemmin ollut törmännyt.
Pian elokuvan jälkeen esiteltiin
viimeiset esitelmät. Sitten olikin jo aika päättää seuraavan Ifuscon paikka.
Joškar-Ola oli ainoana hakenut konferenssia itselleen vuodeksi 2015. Olin
kuitenkin puhunut aiemmin erään marilaisen ja helsinkiläisen kanssa Marin
tasavallan poliittisesta tilanteesta ja tullut heidän kanssaan tulokseen, että
Ifusco muuttuisi liian poliittiseksi peliksi Marinmaalla. Keskustelun
päätteeksi jouduin varautumaan siihen, että jos mikään kaupunki ei viime
hetkillä ilmaise kiinnostustaan, ehdotamme Turkua. Toki olisi aivan kunniakasta
järjestää Ifusco pitkästä aikaa Turussa. Turun fennougristiikan opiskelijamäärä
on valitettavasti niin vähäinen, ettei sen järjestäjistä yksikään olisi vuoden
päästä järjissään, jos joutuisi järjestämään Ifuscon. Tämän kirjoittaja oli
varsin huojentunut päättäjäpöydän ääressä istuessaan, kun Pécs ilmaisi
halukkuutensa järjestää seuraavan Ifuscon. Järjestettiin käsiäänestys Pécsin ja
Joškar-Olan välillä. Marilaisdelegaatio selitti ahdinkonsa, ja Pécs voitti
selvin äänin.
Samana iltana järjestettiin vielä
viralliset päättäjäiset samassa ravintolassa, jossa olivat olleet myös
avajaiset. Tällä kertaa lavalla oli ilmeisesti paikallinen kolmi- tai nelihenkinen
orkesteri, joka soitti omituisilla soittimilla omituista musiikkia. Tilaisuus
oli taas suljettu.
![]() |
Henskun huomautus: Ne, jotka luulivat päsevänsä leipämuseoon, päätyivätkin Göttingenin yliopiston kemian laitoksen museoon. |
Göttingenin Ifusco toimi loistavasti.
Minua epäilytti aluksi majoittuminen yksityishenkilön kotona, mutta sen suhteen
ei ollut ongelmia. Tutustuin moniin entuudestaan tuntemattomiin
fennougristeihin, joita saapui taas eri puolilta Eurooppaa. Oli myös erittäin
mukava nähdä niitä ihmisiä, joita oli nähnyt viimeksi toukokuussa 2013.
Allekirjoittanut lähtee ehdottomasti Pécsiin ensi vuonna, jos löytää jostain
rahaa. Ifusco sai taas huomaamaan, miten yhtenäinen fennougristimaailma on.
Kirjoittanut Tomi Koivunen
Kirjoittanut Tomi Koivunen